Palautettuaan mestaruuspystin kotiin Tampereelle kokoonnuimme seuraavan kerran upean idyllisen Lehijärven rannalla sijaitsevaan mökkiin jo elokuussa, jossa juhlimme virallisesti pystin paluuta. Tämän lisäksi aloitimme todenteolla myös projektin nimeltään #roadtodcl. Se suunniteltiin yhteistyössä kaikkien pelaajien kanssa. Siksi kun pelaajilla oli eri näkemyksiä. Lopputuloksena oli yhteinen projekti, johon jokainen sitoutui.
Joukkueenjohto järjesti meidät takaisin Tampereen miltei legendaarisimpaan harrastesarjaan ja oli hankkinut myös kolme uutta vahvistusta Näillä päätettiin mennä kohti #roadtodcl. Pian kuitenkin johdolta kantautui ikäviä uutisia, kun islantilaisvahvistus estyi edustamasta Uljasta mestareiden liigassa. Harrastesarja eteni nousujohteisesti. Ennen matkaamista oli vielä yhteinen viikonloppuleiri sisältyen pelit.
Sunnuntai 7.2.2016
Meidän reissu alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Malagaa, jossa täysimittainen joukkue kokoontui. Pelaajavalmentajamme ei ollut alusta asti meidän matkassa, koska hän tuli Viikinkien saarelta(Islannista) Malagaan. Siellä vuokrasimme kahta pakettiautoa suuntana Portugalian Cabanas. Reitistä poikkesimme kerran Gibraltarissa ihailemassa upeaa vuorta ja siellä avautuvaa näkymää kohti Afrikkaa. Siellä oli myös valtavasti apinoita, jotka poseerasivat taitavasti selfiekuvissa. Katsokaa vaikka pelaajien instagramista. Tästä saimme energiapläjäystä #roadtodcl -projektiin. Saavuimme majoituspaikkaamme melko myöhään illalla.
Gibraltar |
Maanantai 8.2.
Ohjelmassa oli kevyet aamutreenit ulkofutsalkentällä, jossa kävimme joukkueelle tyypillisiä juttuja. Sen päätteeksi upotimme itsemme hotellin jäävetiseen uima-altaaseen palauttaen treeneistä. Tietysti myös lepoa otimme huomioon ja kokkailimme yhdessä ruokaa. Tämä idea osoittautui hyväksi, koska nosti sitä kuuluisaa yhteishenkeä. Myöhemmin iltapäivällä kävimme ostoskeskuksessa ostamassa puuttuvia juttuja. Illalla oli joukkueen palaveri hotellin aulassa.
Tiistai 9.2.
Aamulla oli eilisen tapaan ulkokentällä treenit. Lounaan jälkeen suuntasimme Espanjan puolelle Ayamonteen eli kisojen pääpaikkaan, vajaa 30 minuutin ajomatka majoituspaikaltamme(Portugalia). Siellä pidimme päivän toiset treenit onneksi sisähallissa. Meidän piti myös päästä leimaamaan kisapassimme mutta erittäin iso kiitos DCL -järjestäjien sekoilulle, jouduimme odottamaan monta tuntia ennen kun pääsimme leimaamaan kisapassimme ja pelaajakuviin. Kenties tyypillistä Deaf Stantard Timeä vai espanjalaista kulttuuria? Hieman ennen puolta yötä saavuimme vasta hotelliin.
Kävelymatkalla sisähallin treeneihin |
Valmentajan selityksiä kuuntelemassa |
Keskiviikko 10.2.
DCL -pelien avajaiset Ayamontessa. Saimme tietää, että meidän B-lohkon Romanialainen C.S.S.T Craiova luovutti. Tämä tarkoittaa että päivän pelit lyhentyivät kahteen.
Avauspeliimme vastustajaksi asettui tuttu G.S.G Stuttgart, joista meillä on muutama hassu muisto erityisesti heidän järkelämäisestä maalivahdistaan. Heti alkuun päätimme sumputtaa puolustusalueen onnistuen siinä. Annoimme heidän pyörittää rauhassa peliä. Kunnes pari pahojen nukahduksien jälkeen rokottivat nopeasti ja jatkoivat menojaan. Nousimme useaan otteeseen nopeaan jopa 2vs1 vastahyökkäykseen, mutta lähes joka kerta menetimme helposti pallon huonoon kuljetukseen. Toisella puoliskolla nostimme prässipelimme korkeammalle. Se toimi, koska heidän pelirakentelu alkoi rakoilla. Tilanteiden vauhti alkoi kasvaa, ja pääsimme haastamaan heitä ja antamaan painetta. Kuitenkin ottelu päättyi heidän edukseen 5-1.
Lämmittelyä ennen matsia |
Joukkuepotretti ennen ensimmäistä ottelua |
Vaihtopenkki |
Upeasti Oslo D.S.K sijottui turnauksessa toiseksi |
Torstai 11.2.
Meillä oli aikainen herätys, kun ei edeltävänä päivää ollut edes tietoa, milloin oikeasti alkaisi meidän sijaottelut. Ottelut pidettiin tällä kertaa Portugalian puolella Vila Realissa. Sinne Saavuttuamme saimme vasta tietää, että pari tunnin sisällä alkaisi meidän ottelu.
Vastustajaksi asettui Englannin mestari vuosimallia 2016 Doncaster Trust DFC. Englantilaista joukkuetta Uljas pelasi ekan puoliskon hyvää peliä ja johti 2-0 mutta tyypilliseen suomalaiseen tapaan Uljas ei pystynyt pitää omaa tasoa loppuun asti. DFC nosti pelitempoa toiselle puoliskolle ja alkoi karvata aika ylhäältä. Heidän taktiikan muutos tehosi ja meille tuli tästä pelistä häviö.
Aleksi Salminen tykitti tyylikkäästi maaliin onetimerista |
Maistuva halaus |
Kapteeni Christer Fagerström pitää kärkipelaajaa aisoissa |
Perjantai 12.2.
15.-16. sijaotteluumme vastustajaksi asettui saksalainen G.S.V Karlsruhe, joka on laadultaan erittäin tasokas joukkue. Sehän sijoittui viime vuoden DCL:ssä kolmanneksi. Kokoonpanoon tuli hieman muutoksia kun kapteenimme joutui jättäytymään sivuun pelikiellonsa vuoksi. Siitä huolimatta tämä peli taisi olla paras peli Uljaan pojilta. Alusta lähtien peli oli erittäin fyysistä ja vauhdikasta. Taklauksia, harhautuksia ja läheltä piti-tilanteita riitti molemmilla. Erään pelaajan laitettua epäurheilijamaisen miinan vastustajan tärkeimmän pelaajan alle sytytti Uljaksen omat pojat taistelemaan kuin olisi kyseessä kuolema ja elämä. Karlsruhelaiset ottivat kahta punaista korttia ja Uljas siitä rokotti kahdet tarvittavat maalit voittoon 2-0.
DCL päättyi makeaan voittoomme. |
DCL:n lopullinen sijoituksemme on 15.